Siirry sisältöön

Soinniton palataalinen frikatiivi

Wikipediasta
IPA ç
UPA χ́
X-SAMPA C
Kirshenbaum C
IPAUnicode U+00E7

Soinniton palataalinen frikatiivi eli soinniton palataalifrikatiivi on konsonanttiäänne.[1] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkkinä on ⟨ç⟩.

Ääntäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinniton palataalinen frikatiivi äännetään suun keskiosassa. Kieli nostetaan kohti kitalakea siten, että syntyy kapeikko, jonka kautta kulkeva ilmavirta aiheuttaa hankaushälyä. Kieli on suunnilleen samassa asennossa kuin äännettäessä suomen kielen j-äännettä, mutta ilmavirta kulkee pakotetummin eivätkä äänihuulet värähtele äänteen tuottamisen aikana.

Äänne [ç] esiintyy useissa Euroopan kielissä. Norjassa äänne kirjoitetaan ⟨kj⟩ tai toisinaan etuvokaalin edellä ⟨k⟩. Saksassa se kirjoitetaan ⟨ch⟩ ja esiintyy vain etuvokaalin jäljessä (niin sanottu ich-äänne, saks. Ich-laut); takavokaalin edellä ⟨ch⟩ ääntyy velaarisena [x] (niin sanottu ach-äänne, saks. Ach-laut). Suomen kielessä se esiintyy [h]-äänteen allofonina, esimerkiksi sanassa lyhyt.

  1. Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Oppikirja) Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.